Täysrukiisessa, leipäjuureen leivotussa leivässä maistuu vahvasti suomalainen kulttuuri. Ruisleipää ovat syöneet meidän vanhempamme, isovanhempamme ja heidänkin isovanhempansa kaskimailla, heinäpeltojen laidoilla, työmaaruokaloissa, retkieväänä ja kotikeittiöissään
Me aikuiset voimme saada itsemme juomaan pahan makuisiakin juomia, yrttiteetä kun vain olemme itsellemme selittäneet sen terveysvaikutukset, mutta perheen pienokaiset voivat olla hieman valikoivampia tämän suhteen, joten makea hyvän makuinen Granita on oivallinen tapa ujuttaa lääkettä pienokaisiin, ja samalla kylmä lievittää kipeätä kurkkua
Kotijoukoilta tuli toive, että leipoisin makean sijaan enemmän suolaista. Alkuperäisessä reseptissä leipää kohotetaan huoneenlämmössä vain puoli tuntia, mutta oma leipäni unohtui elokuvaa katsellessa pöydälle yli tunniksi
Blogiin nämä päätyvät vasta tänään, sillä on kesälomani ensimmäinen päivä ja sehän tarkoittaa sitä, että on jälleen rutkasti aikaa leipomis- ja bloggaamishommille
Tämä leipäkokeilu oli varsin mielenkiintoinen. Pellillinen leipää. Kaada neste kaura-hiivaseokseen. Alkuperäinen resepti löytyi Leivotaan-lehdestä (2/ 2012). Sulata toisessa kulhossa voi ja lisää 2 dl vettä sekaan ja lämmitä neste kädenlämpöiseksi
Sekoita jauhot taikinanesteeseen , lisää sekaan etikka ja aloita taikinan alustaminen. Lisää taikinaan vähän kerrallaan vehnäjauhoja ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista
Kaada seos taikinanesteeseen, lisää etikka ja aloita taikinan alustaminen. Lisää taikinaan vehnäjauhoja vähän kerrallaan, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista
